Kreikan syötävien maataloustuotteiden aatelisto

Kreikkalaiset maataloustuotteet ovat varmaan useimmille suomalaisillekin tuttuja lähikaupan hyllyiltä. Niistä on myös takuulla tullut nautittua lomamatkan aikana paikallisen tavernan menulta tai hotellin pöydästä. Koska Välimeren ruokavaliota ylistetään nykyään maailman terveellisimmäksi, tehkäämme läheisempää tuttavuutta Kreikan maaperän siunattujen syötävien tuotteiden kanssa. Ehkäpä saat sieltä vinkkejä omaan ruokapöytääsi tai tuliaislistallesi seuraavaa aurinkolomaa silmällä pitäen.

Oliivi on maataloustuotteiden kuningas

Kreikassa oliivipuut ovat kuninkaita, ovat olleet jo vuosituhansia. Koska maan ilmasto on suhteellisen kuiva, ja maaperä kivinen ja vuoristoinen, on oliivipuu löytänyt etenkin alemmilta vuorenrinteiltä oman paikkansa. Parhaimmillaan oliivipuut myös elävät satoja vuosia, joten ne tarjoavat vakaan ravinnon- ja tulonlähteen. Tiettävästi jopa yli 1 000-vuotiaita puuvanhuksia viettää vanhoja päiviään eri puolella maata.

Mitä oliivipuu sitten oikein tuottaa? No, tietysti kaikille tuttuja oliiveja ja öljyä. Oliiveja on sekä vihreitä ja mustia, niiden erona on se, että vihreät on kerätty raakana ja mustat ovat kypsiä! Kreikassa vieraillessa kannattaa etsiä ja maistaa myös mustia, ryppypintaisia oliiveja, jotka ovat niitä kaikkein kypsimpiä ja aromikkaimpia. Oliiviöljyä on monenlaatuista, osa on tarkoitettu paistamiseen, osa salaatteihin jne. Ruokapöytään kannattaa valita aina kylmäpuristettua – cold-pressed virgin olive oil – jonka ravintosisältö on eittämättä paras, ja siksi se myös on kalleinta.

Kreikka lukeutuu oliivien ja oliiviöljyn suurtuottajiin. Ne ovat myös maan tärkeimpiä vientituotteita. Tiesitkö, että osa italialaisista ja espanjalaisista maineikkaista oliiviöljyistä on itse asiassa joko kreikkalaisella jatkettua tai vain pienen määrän italialaista sisältävää? EU:n ”hauskat” alkuperämaasäädökset mahdollistavat moisen lotrauksen ja tuotteiden uudelleen ristimisen ilman, että pulloihin tarvitsisi kirjoittaa kummankin maan nimeä.

Oliivista saa myös saippuaa ja oliiviöljyä lisätään moniin kosmetiikkatuotteisiin, sillä se on turvallista jopa vauvojen herkälle hipiälle. Lisäksi sillä on todistetusti antiseptisiä ominaisuuksia.

Oliivipuu on myös loistava materiaali kovuutensa ja kestävyytensä ansiosta. Siitä valmistetaan muun muassa salaattikulhoja ja koristeita. Valitettavasti kreikkalaiset eivät ole heränneet hyödyntämään oliivipuuta vielä suuressa määrin.

Hedelmät ja vihannekset – maataloustuotteiden syötäviä kuningattaria

Kreikkalaisista maataloustuotteista hedelmät ja vihannekset ovat tavallisten kansalaisten osalta myös erikoisasemassa. Perinteisesti ruokapöytä notkuukin salaatteja, vihannesrikkaita ruokalajeja ja hedelmiä sellaisenaan, mehuina tai makeina valmisteina.

Vihanneksia käytetään joko sellaisenaan salaatteihin tai niistä loihditan suussa sulavia ruokia, joista osa on aivan vegaaneille sopivia. Tuttuja lienevät viinirypälelehtiin käärityt dolmatakia, riisitäytteiset tomaatit, paprikat ja munakoisot nimellä gemista tai munakoisopitoinen mousaka ja pinaattitäytteinen spanakopita. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Hedelmiä napostellaan sellaisenaan, mutta niistä puristetaan myös mitä raikkaimpia mehuja ja tehdään sokerisia herkkuja. Perinteisten appelsiinin, mandariinin ja kirsikan lisäksi kannattaa maistaa myös esimerkiksi persikkaa tai aivan upeaa super foodiksi luokiteltua granaattiomenamehua. Hedelmistä myös loihditaan mitä ihanimpia säilykkeitä, eikä suinkaan pelkästään teollisia metallipurkkeihin sullottuja. Ennen jääkaappien siunattua aikakautta kotirouvilla oli tapana valmistaa niin sanottuja ”lusikkaherkkuja” (gliko koutaliou), eli sokeriliemeen säilöttyjä hedelmiä ja jopa vihanneksia. Niissä hedelmiä ei soseutettu vaan ne keitettiin joko kokonaisina tai suurehkoina paloina. Lusikkaherkkujen ehdottomaan aateliin lukeutuvat hapankirsikka (vissino), kvitteni (kydoni) ja appelsiinin hapan serkku nerantzaki. Saatat myös löytää munakoisoa samalla tavalla lasipurkkeihin säilöttynä.

Viinirypäleet komeilevat syötävien maataloustuotteiden prinssin istuimella

Ehkäpä Alkon hyllyltä on tarttunut käteesi kreikkalainen viinipullo, tai olet siemaillut jumalaista viiniä ateriasi seuraksi lomallasi. Viinirypäleet ovat kautta historian olleet kreikkalaisen talouden ja ruokapöydän tärkeä jäsen.

Viinirypäleiden tunnetuin tuote on luonnollisesti humalluttavan ihana viini. Tunnet varmaankin mäntypihkalla maustetun retsinan, ja useat maan alueet ovat tunnettuja ja kansainvälisesti palkittujen valko- ja punaviinien tuotantopaikkoja. Tiesitkö muuten, että pihkaa lisättiin viinirypälemehun sekaan, jotta viini säilyisi kauemmin? Kyseessä on siis maailman vanhimpiin lukeutuva säilytysaine. Etenin Santorinin ja Samoksen viinit ovat niittäneet maailmalla mainetta. Halvallakin viinillä saat etenkin liharuokiin aivan uskomatonta potkua ja aromikkuutta!

Viinirypäleitä myös syödään sellaisenaan ja niistä puristetaan mehua. Lajikkeita on lukuisia: paksukuorisia, ohutkuorisia, happamia, makeita, rapeita jne. Ehdottomiin suosikkeihin lukeutuvat siemenettömät lajikkeet, joita etenkin lapset mielellään napostelevat. Viinirypälemehua ei myöskään kaikkea käytetä viinin raaka-aineena vaan sitä juodaan raikkaan ja vitamiinirikkaana mehuna. Siitä myös valmistetaan suomalaisen marjapuuron vastiketta ”moustalevriaa”, eli mehu keitetään vehnäjauhojen ja sokerin kanssa, ja kulhoon kaadetun komeuden päälle sirotellaan kanelia ja seesaminsiemeniä.

Lisäksi viinirypäleenlehdistä saa ihania kääryleitä. Nuorena ja pehmeinä kerätyt lehdet keitetään nopsasti ja säilötään, vaikkapa ihan tavallisessa pakastimessa. Kaalin sijasta ne ovatkin olleet riisitäytteen perinteisiä käärijöitä. Ne eivät myöskään kypsennettäessä muutu makeiksi, kuten kaali.

Kuten huomaat, Kreikan maataloustuotteiden syötävä aatelisto on sekä terveellistä että monipuolisesti käytettyä.

Lue lisää kreikkalaisesta ruuasta ja juomasta: Kreikka/ruoka ja juoma